Kymmenvuotisen jumppatyttöurani aikana olen oppinut hyvin huomaamaan kuntokeskuksen kävijäpiikit vuoden kuluessa. Muuten eletään aika tasaisesti vuoden mittaan, "vakiokalusto" pyörii tunneilla ja tilaa on aina, vaikka tulisi vähän viime tipassakin, mutta muutamana ajanjaksona vuodessa saa varautua siihen, että paikalla on hyvä olla ajoissa, jotta mahtuu vielä tunnille.
Uudenvuodenlupaukset. Uudenvuodenaattona kilistellään vähän skumppaa, mätetään sipsiä naamaan (joo joo, minäkin tein ihan samaa) ja sitten huonossa olossa kierien luvataan, että nyt loppui tämä ällötys ja alkaa uusi elämä. Tammikuussa painetaan pää kolmantena jalkana ja sykemittari piipaten jumpasta toiseen, mussutetaan maitorahkaa sokerittomalla mehukeitolla ja odotetaan ihmeitä. Sitten jotenkin jännästi helmi-maaliskuulla jumppakortti jää kassin pohjalle, maitorahkat kaupan kylmäkaappiin ja kahvakuula vaihtuu kaukosäätimeen.
Vielä ehdit kesäkuntoon! Touko-kesäkuun taitteessahan siihen projektiin kannattaa ryhtyä. Äkkiä pussikeittodieetille, jumpalle ja kaupasta kokoa liian pienet biksut, koska äkkiähän tässä nyt yhden kymmenen kiloa pudottaa. Samassa hurmoksessa kannattaa ostaa myös satasen motivaatiofarkut vähän pienemmällä tuumakoolla, jotta olisi syksylläkin jotain päällepantavaa.
Jäivätkö grilliruoat vyötärölle? Elokuun loppuun mennessä kesälomat on lusittu ja jotain tarvis tehdä, että kehtaa mennä taas töihin. Motivaatiofarkut odottavat kaapin perukoilla - ei toivoakaan, että nappi menisi kiinni. Siispä äkkiä salille, joka päivä hirveää rääkkiä ja lopulta on pakko levätä kolme kuukautta, kun kroppa on niin puhki. Ja kuinkas sitten kävikään - taas on uusivuosi ja jotain pitäisi luvata...
Niin, mikä tähän sitten auttaa? Kohtuus. Maltti. Älä lupaa itsellesi liikoja, mutta lupaa silti jotain. Aseta kohtuulliset tavoitteet, aloita rauhallisesti ja muista olla itsellesi myös armollinen. Tavallisen tallaajan ei tarvitse elää fitness-kisaajan dieetillä. Eikä myöskään näyttää fitness-kisaajalta. Liiku runsaasti, mutta muista myös levätä - niin motivaatio säilyy läpi vuoden ja kroppa pysyy kunnossa.
Helppohan tässä on itse louskuttaa, kun todellisuus on se, että se teini-ikäinen Sofia, joka joskus irtokarkkia mähkien totesi, että voin syödä mitä vaan enkä silti liho, kohtasi lopulta tosielämän ja liki kolmekymppisenä vaaka näyttää kymmenisen kiloa enemmän kuin parikymppisenä. Itse asiassa suurin osa on tainnut tulla avioliitto-nimisen elämäntilanteen aikana - en suosittele kellekään ;)
Yritän nyt kuitenkin ottaa härkää sarvista ja ilmoittauduin mukaan Palatsin PT-pienryhmään, joka starttaa ensi viikolla. Puoliso tänään ruokapöydässä ystävällisesti totesi, että olen ihan kauhea porsas, joten ryhtiliikkeille olisi kyllä aihetta!
Liikunnallista alkanutta vuotta!
- Sofia
