keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Uuden bloggaajan esittäytyminen

Mitä aurinkoisin tervehdys Palatsielämää-blogin uudelta kirjoittajavieraalta! Lupauduin kirjoittelemaan tähän blogiin säännöllisen epäsäännöllisin väliajoin Palatsi-kuulumisista ja muista liikunnallisista aiheista sen ympärillä asiakkaan näkökulmasta. Sormet kun syyhyävät jo päästä kirjoittamaan, niin aloitan pienellä esittelyllä itsestäni ja liikuntahistoriastani.

Olen siis Sofia, 28-vuotias uusiosatakuntalainen. Sielultani, sydämeltäni ja äidinkieleltäni olen turkulainen, ja Kankaanpäähän olenkin ajautunut rakkauden perässä. Täytyy sanoa, että vanha rintamamiestalo Veneskosken rauhassa pesee turkulaisen kerrostalokolmion mennen tullen.  Perheeseeni kuuluu aviomies ja kolme kissaa – siinä on ADHD-harrastajalle ihan sopivan hallittavissa oleva kokoonpano. Vapaa-aikanani luuhaan Palatsilla, käyn ratsastamassa ja juoksen tai fillaroin kotikylän maisemissa.

Kouluaikoina olin aina se liikuntatunteja vihaava tyyppi. Telinevoimistelua harrastavat laihat jumppatytöt saivat automaattisesti kympin todistukseen yhdellä kärrynpyörällä, mutta minä sain sinnikkäimmällä yritykselläkin ehkä parhaimmillaan kasin. En venynyt enkä taipunut, ei ollut vauhtia eikä voimaa. Eikä varsinkaan motivaatiota. Talvisin luistimet jäivät liiksapäivinä kotiin ja kun liikuntatunnilla oli uintia, niin minulla oli aina ”ne”. Siellä sitten maleksin luistinkenttää/uimahallia ympäri ja inhosin liikuntatunteja entistä enemmän.

Minusta ei pitänyt ikinä tulla ryhmäliikunnan suurkuluttajaa. Itse asiassa lupasin ja vannoin, etten ikinä mihinkään noloon ryhmäjumppaan mene. Jonain heikkona hetkenä vuosituhannen alussa kuitenkin lähdin siskoni kanssa BodyPump-tunnille, ja sehän olikin sitten rakkautta ensi silmäyksellä. Sen jälkeen on tullut kokeiltua ryhmäliikunnan saralla yhtä sun toista. Pikkuhiljaa liikkumisesta tuli nautinto ja suorastaan pakkomielle!

Yksi iso miinus Kankaanpäässä tänne muuttaessani olikin omalle lompakolle, aikataululle ja liikuntamieltymyksille sopivan treenipaikan puute. Mutta kuinka ollakaan, rukouksiini vastattiin ja Palatsin ovet aukenivat! Vippikortti oli taskussa heti avajaispäivänä. Sen jälkeen minusta on tullut ei pelkästään ryhmäliikunnan suurkuluttaja, vaan varsinainen sekakäyttäjä.

Tanssillisia lajeja lukuun ottamatta olen testannut huolella koko Palatsin lukkarin lajitarjonnan läpi. Parhaiten viihdyn BodyPump- ja kahvakuulatunneilla, mutta onpa tämä hätähousu bongattu toisinaan pilateksestakin yrittämässä keskittyä ja rauhoittua. Kahdella vasemmalla jalalla ja surkealla koordinaatiokyvyllä varustettuna lienee kuitenkin parempi, että pysyttelen poissa Zumbasta toisten jaloista pyörimästä! ;)

Tavataan Palatsilla!

Vapputerveisin,

Sofia