Tässä blogitekstissä hierojamme Suvi kertoo oman tarinansa huikeasta painonpudotuksestaan ja elämäntapamuutoksestaan:
Nimeni on Suvi ja tässä olisi minun tarinani taistelusta
ylipainoa vastaan.
Asiasta kertominen osittain myös hävettää minua, koska kerron
kaikille, kuinka minusta tuli 145 kiloinen. Yritän kuitenkin ajatella, että
olin eri ihminen kuin se joka tänään olen, joten aika olla rehellinen.
Olen ollut lapsesta asti ylipainoinen. Valitettavasti sain
lapsena syödä kaikkea, mikä maistui hyvältä, mikä tarkoitti paljon rasvaa ja
sokeria. Aamupalaksi söin usein pullaa ja leivoksia. Koulun jälkeen söin
suklaata lähes joka päivä. Kasvikset jäivät syömättä: otin hampurilaisenkin
välistä salaatin pois.
Täysi-ikäisenä, kun muutin omilleni, söin paljon
valmisruokia. Kävin myös juhlimassa usein. Alkoholi ja pikaruoka saivat
nopeasti painon nousemaan. Liikunta tuntui päivä päivältä pahemmalta. Lyhyetkin
kävelymatkat saivat huonon olon; veri maistui suussa ja oli vaikea hengittää.
Tottakai halusin laihtua, mutta se tuntui liian vaikealta etenkin kun ajattelin
laihtumisen tarkoittavan pelkkää liikuntaa ja salaattia.
Työskentelin lähihoitajana vanhainkodilla. Lopulta tilanne
paheni niin paljon, että selkäkivut aiheuttivat sairauslomia. Mittasin töissä
verenpaineeni ja verensokerini: lukemat olivat pysäyttävät. En kuitenkaan
kehdannut mennä edes lääkäriin. Tässä vaiheessa olin jo niin huonovointinen,
masentunut ja pohjalla, että päätin kokeilla, jos saisin edes kymmenen kiloa
painosta pois. Olin epätoivoinen.
Oli vuosi 2010. Minulla oli huonosti tietoa ruokavalioon
liittyvistä asioista. Ajattelin vain, että pitää liikkua enemmän kuin syö. En
juurikaan pystynyt tosin liikkumaan, joten vähensin aluksi vain ruoan määrää.
Hain tietoa ravitsemuksesta ja muutin ruokavalioni täysin. Aluksi uudet
raaka-aineet maistuivat pahalta, mutta hain tietoa aktiivisesti ja opettelin
laittamaan ruokaa, joka oli terveellistä ja maistui hyvältä.
Vaakalukema muutti nopeasti 145 kilosta 135 kiloon pelkällä
ruokavaliolla. Päätin jatkaa ja kokeilla, kuinka pitkälle voin tämän projektin
viedä. Liikkuminen ei ollut enää niin työlästä, joten aloin käymään
uimahallissa uimassa kahdesti viikossa. Päätin olla häpeämättä itseäni
uimapuvussa vaan totesin päättäväisesti, että tämä ulkomuoto on vain
väliaikaista.
Kilot karisivat nopeasti ja aloin käymään lenkillä. Aluksi
pystyin kävelemään vain alle puoli tuntia, mutta kun kunto kasvoi, innostuin
lisää liikunnasta. Pian leikkeilin jo päivittäin yli tunnin. Ruokavalionkaan
kanssa ei tullut ongelmia, koska olin niin päättäväinen. Paino putosi puolessatoista
vuodessa 65 kiloa.
Suuren painonpudotuksen jälkeen minulla oli haasteita
opetella syömään normaalisti. En osannut kuin ylensyödä tai laihduttaa.
Kamppailin asian kanssa pari vuotta ja jojoilin painoni kanssa. Jälleen lähdin
hakemaan tietoa, miten muuttaa painonpudotus painonhallinnaksi.
Vuonna 2015 ystäväni raahasi minut Palatsin kuntosalille.
Aluksi en paljonkaan nauttinut tästä, mutta kävin pari kertaa viikossa silti.
Palkkasin kuukaudeksi kuntosalivalmentajan, että oppisin tekemään liikkeet oikein
ja pääsisin ehkä kehittymään. Kun harjoittelu muuttui päämäärättömästä
kuntopiiriharjoittelusta progressiiviseksi ohjelmaksi, rakastuin lajiin täysin.
Kuntosaliharjoittelun ansiosta aloin nauttimaan ruoasta
uudella tavalla. Monipuolinen, tervellinen ruoka antaa energiaa. Söin
säännöllisesti ja vaikka aluksi tämäkin tuntui työläältä, siihen tottui. Opin
löytämään itselleni sopivan keinon, miten syödä kuudesti päivässä. Jos
esimerkiksi tiesin, että seuraavana päivänä on kiire, tein koko päivän eväät edellisenä
päivänä valmiiksi. Kokkasin suurempia määriä kerrallaan ja annostelin ruokaa
annosrasioihin valmiiksi. Tämä helpotti arjessa paljon.
Kuntosalilla alkoi tulemaan tuloksia nopesti. Aluksi kävin
neljästi viikossa, mutta se muuttui pian kuudesti viikossa harjoitteluksi. Olin
elänyt koko elämäni oman kehoni rajoittamana ja ensimmäistä kertaa pääsin
testaamaan kehoni rajoja. Kun tein elämäni ensimmäisen punnerruksen, aloin
itkemään onnesta. Kun aloitin kuntosaliharjoittelun kaksi vuotta sitten, kyykkäsin
ensimmäiset neljä kuukautta 11 kilon tangolla ennen kuin sain 20 kilon tangon
kyykättyä. Tällä hetkellä ennätys on 90 kiloa.
Itseluottamukseni on noussut hurjasti viimeisen kahden vuoden
aikana. Olen 30 vuotta kulkenut leuka rinnassa, hävennyt itseäni. Nyt olen
ensimmäistä kertaa tyytyväinen siihen mitä näen peilistä ja hyväksyn itseni
vikoineen kaikkineen. Jatkan edelleen samalla tiellä. Haluan kokeilla, mihin
tämä tie vie ja testata kehoni rajoja sekä kehittyä.
Itseluottamus, mitä olen saanut näkyy myös kuntosalin
ulkopuolella. Uskallan jahdata unelmiani. Sain rohkeutta lopettaa työt
lähihoitajana ja aloittaa yrittäjänä. Toimin hierojana Hotelli Kantrin
tiloissa, joka on minulle unelmien täyttymys, koska sieltä, Palatsin
kuntosalilta, sain alunperin startin elää elämääni rohkeasti ja
määrätietoisesti.
Määrätietoisuus ja innostus näkyy myös työssäni. Haluan
kehittyä kehonhuollon ammattilaisena. Urheiluhierojaopintoni saan pian
päätökseen ja minulla on jo suunnitelmia seuraavia opintoja varten. Haluan
auttaa ja tukea ihmisiä voimaan mahdollisimman hyvin ja siksi pidän koulutusta
tärkeänä.
Paljon on muuttunut ja vaikka olen omalla
määrätietoisuudellani päässyt pitkälle, en unohda ihmisiä, jotka ovat minua
matkalla tukeneet. Kiitos Palatsin henkilökunnalle, Riikalle, joka raahasi
minut aikoinaan salille, Teukalle, joka opetti kuntosaliharjoittelun perusteet
sekä Jukalle, joka on seissyt rinnallani, olin minkä kokoinen tahansa.
Kiitos kun luit tarinani.
Rakasta elämää, nauti liikunnasta ja oikein hyvää kevättä!